Täällä on ollut hiljaista ja on varmaan jonkin aikaa - en jaksa nyt yhtään mitään. Äitini kuoli vain 68 vuotiaana äkillisesti ja täysin yllättäin vapun aattona, se on selvinnyt. Minä menin käymään ja löysin hänet kuolleena - silloin mitään ei ollut enää tehtävissä...
Onneksi minulla on edes veli jakamassa tätä surua ja tuskaa, perheeni lisäksi tietysti, mutta hän jos kuka ymmärtää mitä tässä käydään läpi.
Tunti kerrallaan, päivä kerrallaan, näin se on nyt mentävä.
Hei! surullista aikaa nyt sinulla .Kyllä se tämä elämä on välillä arvaamatonta...ensin tärkeä ihminen on lähellä ja sitten yhtäkkiä ei olekaan...voimia sinulle ja veljellesi.Muistot antavat voimaa jaksaa eteenpäin.... hienoja kortteja olet tehnyt,katselin niitä juuri äsken....
VastaaPoista